Ytty-hankkeen etäseminaaripäivä 6.9. Kainuun Opistolla

Maanantaina 6.9. Kainuun Opistolla vallitsevista olosuhteista johtuen etätoteutuksella järjestetty Ytty - Nostetta nuorille -hankkeen virallinen avajaisseminaari oli tiivis, kattava ja mielenkiintoinen infopaketti ja ajankohtainen katsaus tämän päivän suomalaisten, erityisesti syrjäseutujen, nuorten elämäntilanteeseen ja moninaisiin haasteisiin sekä tarpeisiin. Päivän aikana useissa puheenvuoroissa tuli esille myös nuorisotyön ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten tarve ja tämän työn haasteellisuus etenkin syrjäseuduilla.

Hetki ennen etäseminaarin alkua.

  

Ytty-hankkeen projektipäällikkö Lasse Hinkula avasi tapahtuman kello yhdeksän toivottamalla osallistujat linjoille tervetulleeksi ja kertomalla päivän kulusta. Osallistujilla oli mahdollisuus kommentoida ja esittää kysymyksiä asiantuntijoille WhatsApp-/ ja tekstiviestien kautta.

Seminaaripäivän varsinaisen ensimmäisen puheenvuoron piti Kainuun Opiston rehtori Helena Ahonen. Hänen puheenvuoronsa teemana oli "Jääkarhuistuminen Kainuussa". Tällä vertauskuvalla hän viittasi kainuulaisiin ja yleensäkin syrjäseuduilla asuviin nuoriin, joiden palvelut katoavat pikkuhiljaa olemattomiin samalla tavalla kuin jäätiköiden sulamisen seurauksena jäälautat jääkarhujen alta, mikä on erittäin huolestuttava ilmiö ja kehityskulku. Ahonen itse on lähestynyt nuorten elämää sekä töiden että perheensä kautta. Nuoriin ja nuoruuteen liittyvät osa-alueet ovat tarkasteltu useista eri näkökulmista, eikä aina helpoimman kautta. Ahonen korosti nuorten huomioimista omana itsenään sekä muistutti hyväksymisen tärkeydestä.

Helena Ahosen jälkeen päivän pääpuheenvuoron piti tutkija ja Itä-Suomen yliopiston lehtori Päivi Armila. Hän sukeltaa suoraan syrjäseutujen nuorison elämään sekä tutkimuksien että kokemuksien kautta. Hän korosti nuorten äänien kuulumista ja kuuntelemista heidän asuinpaikastaan riippumatta.

Kaupungistumiskehitys ja keskittämispolitiikka muovaa sekä kaupunkeja että syrjäseutuja ja reuna-alueita. Armila muistutti, että syrjäseutujen ei tulisi rakentua pelkästään ikäihmisten varaan. Syrjäseutujen nuoret joutuvat valitsemaan pois asioita, jotka olisivat voineet olla osa heidän toivottua tulevaisuutta. Unelmat ja niistä luopuminen korostavat nuoren asettumista asemaan, jossa asiat vain tapahtuvat ja nuoren oma mahdollisuus vaikuttamiseen näivettyy.

Nuoret opiskelijat voivat kokea itsenäiseen ja etäopiskeluun suuntaavat toimet epäonnistumisena ja ulosjäämisenä. Nuoret voivat pudota pois sosiaalisesta elämästä toisten nuorten kanssa ja vertaiskokemuksia ei synny. Tämä voi johtaa erilaisuuden, huonouden ja epäonnistumisen tunteisiin. Myönteisten vertaissuhteiden puute vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Yksinäisyydestä puhuminen voi olla nuoruudessa mahdotonta ja asiat nousevat esille puheissa vasta myöhemmällä iällä. Varhain kotoa esimerkiksi opiskelemaan muuttanut nuori voi kohdata ansaverkkoja, jotka voivat johtaa epäonnistumisen tunteisiin, jossa toimijasta tulee tunari.

Koulutussuuntautuneessa yhteiskunnassa olennaista on yksilöllisen etenemisen korostuminen ja kilpailuhenkisyys. Yhteiskunta voi luokitella elämänkulussa onnistumista koulutus- tai urapolkujen kautta. Tilanne aiheuttaa riskejä nuorille, jotka eivät etene yhteiskunnan rakenteiden toivomalla tavalla.

Pitkät koulupäivät ja -matkat voivat aiheuttaa syrjäseutujen nuorille väsymystä ja erkaantumista harrastuksista ja sosiaalisista suhteista. Silti syrjäseudut tarjoavat muun muassa kotiseuturakkautta, luontoa ja etäisyyttä vaikkapa koronasta. Sukupolvien välinen yhteys voi olla rikasta ja samat ikäluokat voivat muodostaa vuosien mittaisen tiiviin ystävyys- ja yhteysverkoston.

Syrjäseudulla muun muassa grillikodat tai mökit voivat muodostaa vilkkaita sosiaalisia keskuksia, joihin ikäluokka toisensa jälkeen löytää. Näissä yhteisöissä voi halutessaan nähdä nuorten aktiivisuutta ja ahkeruutta, joissa voidaan nähdä hyötyjä. Autojen rassailuporukat ja kylän ympäriajo voi sisältää sosiaalisia vahvuuksia ja nuorten projektihallinnantaitojen ilmentymistä. Syrjäseutujen nuorten tiiviiden sosiaalisten rakenteiden ja luottamuksen ilmapiiri voi olla pienten piirien vahvuus ja nuorten kanssa tehtävän ohjaustyön perusta.

Nuorten todellisuus tapahtuu hetkittäisesti ja lyhyissä sykleissä. Isoissa valinnoissa voi käydä köpelösti, jos kertakeskustelulla pyritään selvittämään nuorten ajatuksia tulevaisuudestaan. Osa nuorista tahtoo pysyä kotiseudulla, vaikka osalla kotikylän maa polttaa jalkojen alla. Kaikilla nuorilla on oikeus omien unelmiensa tavoitteluun, vaikka he ovat eriarvoisessa asemassa tilanteissaan.

Helena Ahonen puhumassa.

Päivi Armila Itä-Suomen yliopistosta.

Armilan puheenvuoron jälkeen kello yhdentoista maissa ennen taukoa oli vuorossa Ytty- Nostetta nuorille -hankkeen virallisen musiikkivideon esitys. Spartak Kajaani ry:n Ytty-projektityöntekijä Mikko Leskinen kertoo videon tekemisestä muun muassa seuraavaa: "Saat sen -musiikkivideoprojekti sai alkunsa Yolo-palvelun testauksen yhteydessä. Nuorilta kyseltiin anonyymin snäpin kautta mikä heitä kiinnostaisi ja mikä olisi mukavaa tekemistä, esille nousi keskusteluiden yhteydessä räpin teko ja videot. Joten idea otettiin hankekäyttöön. Nuorien kanssa keskustelimme  kainuulaisista artisteista ja keskustelujen yhteydessä esille nousi Mac Bueno ja siitä se lähti. Seuraavaksi Buenoon yhteyttä ja lupa-asiat kuntoon sekä selailemaan kappaleita. Arkistojen kätköistä löytyi rautainen klassikko nimeltä Saat Sen - siinä oli selkeästi sanomaa meille. Esitin kappaleen nuorille ja innostuimme siitä."

Saat Sen musiikkivideo on toteutettu Ytty-nostetta nuorille hankkeen tiimoilta (ESR).

Iltapäivän seminaariohjelma jatkui ns. työpajamallisesti. Kokemuksia nuorisotyön koordinaatiosta maantieteellisesti laajalla alueella kertoi Pohjois-Pohjanmaan nuorisotyön koordinaattori Auli Mikkola.

Mikkolan nuorisotyön ura rakentui monen kasvattavan mutkan kautta: muun muassa hoitajana katkolla, opettajan sijaisuuksia ja perhepäivähoitajana. ESR-hankemaailmaan hyppy ajoittui vuosien työuran jälkeen, jolloin työpajahanketoiminta useamman kunnan yhteistyönä ajankohtaistui. Samalla nykyinen työnantaja, Jokilaaksojen nuorten tuki ry sai ensiaskeleet työllisyysyhdistysten jälkimainingeissa. Tämä polku johti tavoittelemaan nuorisotyön koordinaattorin tehtävää. Paikka avautui ja uusi ura sai alkunsa.

Mikkolan tehtävät sisältävät muun muassa auttaa nuorisotyötä toimimaan kuntien toivomalla tavalla, pohtia viranhaltijoiden kanssa nuorisotyön kehittämistä ja organisoitumista, koota yhteen alueen nuorisotyöstä vastaavat asiasta halukkaat toimijat, järjestää tarvittaessa yhteisiä tapahtumia verkostolle, tehdä yhteistyötä AVI:n ja osaamiskeskusten kautta sekä valtakunnallisten verkostojen kautta. Työaikaa on varattu 50 % ja kuntia Pohjois-Pohjanmaan alueella on yli 30. Kokoluokka vaihtelee Oulusta pieniin kyliin.

Kuluvan kauden teemana on osallistua nuorten palvelu- ja ohjausverkostojen paikalliseen toimintaan. Se antaa ikkunan nuorison kokonaisvaltaiseen havainnointiin eri toimijoiden kautta. Nuorisovaltuustojen kokoontumiset ovat avanneet nuorten vaikuttamiskenttää ja nuoruuden intoa. Valtakunnallisten koordinaattoreiden tapaamisten kautta on saanut oppia ja käsitystä mitä muualla Suomessa tapahtuu.

Oma-arviointia vaikeuttaa valtava riittämättömyydentunto. Koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet verkostointia. Mikkola kuvailee lähestymistä kuntiin hattu kourassa kulkemiseksi. Ensimmäisen reissun tärkein tavoite on, että kuntaan saa tehdä toisenkin reissun. Koronakauden aikana lähitapaamiset siirtyivät etätapaamisiksi, mutta toiminta pääsi silti alkuunsa.

Sisällöllisesti uusia haasteita hankekauden aikana on tuonut oppivelvollisuuden nosto sekä nuorten elämäntilanteiden polarisoituminen. Osa nuorista ajautuu lukioon, koska se on ainoa toisen asteen mahdollinen vaihtoehto. Mikkola on myös havainnut, että huonosti voivat nuoret voivat yhä huonommin. Turvallisten aikuisten kaipuu on noussut uudeksi tarpeeksi, johon Mikkola tarjoaa tärkeänä tukena nuorisotyön ammattilaisia. Nuorisotyö voi näyttäytyä satamana, johon nuori voi myrskyn keskellä ankkuroitua.

Nuorisotyöntekijöiden huoli muun muassa sote-uudistusten tuomista vaikutuksista on käsin kosketeltavissa. He myös ovat huolissaan, miten nuorten huoliin voidaan vastata sekä miten nuoria voi aktivoida. Nuorisotyön koordinaattori pääsee mukaan tähän ajankohtaiseen murrosvaiheeseen.

Mikkola muistuttaa, että meidän on huolehdittava nuorista, jotta huolehdimme yhteisestä tulevaisuudestamme. Niin sanottu perusnuorisotyö tarvitsee tukea ja rahoitusta, mutta etsivän nuorisotyön ja perusnuorisotyön rahoitus ei saa olla toisiaan poissulkevia.

Puhumassa Auli Mikkola.

Iltapäivän toisen työpajan puhujana oli ohjaaja ja päihde- sekä mielenterveystyön asiantuntija Taru Hautala. Hän työskentelee tällä hetkellä Limingan koulutuskeskuksen erityisen huolenpidon osastolla. Hän on toiminut muun muassa tiiminvetäjänä tehostetulla itsenäistymisharjoitteluosastolla. Limingan koulutuskeskus on osa valtion koulukotiverkostoa, jotka toimivat yhteistyössä ja moniammatillisesti verkostoituneena. Koulukotien tarjonta sisältää perusopetuksen lisäksi eri tasoisia hoito-osastoja alaikäisille nuorille. Toiminta on voittoa tavoittelematonta.

Valtion koulukotien yhteiskunnallinen tehtävä on varmistaa, että kaikille on paikka yhteiskunnassa ja koulutuksessa. Palvelut ovat tarkoitettuja pitkälle erikoistunutta lastensuojelua ja tuettua perusopetusta tarvitseville nuorille. Nuoret ovat jääneet irti koulutuksesta ja voivat esimerkiksi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Koulukotien sisällöt tarjoavat myös perhetyötä. Henkilökunta on pääosin korkeakoulutuksen omaavia ja täydennyskoulutus on aktiivista.

Nuoret tulevat haastavista olosuhteista ja palvelujen kysyntä on kasvanut. Kaikki nuoret eivät saa paikkaa, koska niitä ei ole. Koska nuoret yhä vähemmän pärjäävät löysissä raameissa, tulevaisuudessa erityisen huolenpidon osastoja (EHO) tullaan tarvitsemaan lisää.

Työn keskiössä on yhä enemmän toivon ylläpitäminen. Taustalla on ajatus terapeuttisesta toimintaympäristössä, jossa on vakauttavan arjen rakennetta ja traumatyön osaamista. Nuori hyötyy rakenteesta ja arjen vakauttamisesta. Silti harva nuori tahtoo lähtökohtaisesti tulla EHO-osastolle, mutta tilanne vakautuu maksimissaan kolme kuukautta kestävän sijoitusjakson aikana. Nuori etenee sijoituspolullaan mahdollisesti kevyemmän tuen osastoille tai sijoituksen päättyessä itsenäiseen elämään. Sijoitus päättyy viimeistään nuoren 18-vuotispäivänä.

Eräs työn ominaispiirre on tavoitteellinen omaohjaajuus. Omaohjaajalle kuuluu perhe- ja verkostotyö sekä niiden eheyttäminen mahdollisuuksien mukaan. Samalla pohditaan mitä nuori tarvitsee itsenäisen elämänsä alkumetreille. Mukana koulutuskeskuksessa ovat muun muassa sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, psykologi ja lääkäri.

Hautala on havainnut tilastoista, että noin joka kymmenes sijoitettu nuori tarvitsee erityisen huolenpidon palveluita. Limingan koulutuskeskus ottaa vastaan nuoria kaikkialta Suomesta, mutta suurin osa heistä saapuu Etelä-Suomesta. Eniten sijoitettuja nuoria tulee maahanmuuttajataustaisista perheistä ja yksinhuoltajilta, mutta perheen taustasta riippumatta nuoret voivat tarvita sijoitusta tilanteesta tukemiseen.

Lähes kaikkien nuorten taustalla on päihteidenkäyttöä. Suurella osalla rikosten tekeminen, karkailu ja koulupoissaolot ovat merkittävä huolen aihe. Osalla nuorista on useita epäonnistuneita sijoituksia sijaisperheisiin ja laitoksiin. Ennätys tällä hetkellä on erään nuoren 34 sijoitusta ennen koulukodille pääsemistään. Nuorilla voi olla NEPSY-oireita ja mielenterveyden ongelmia. Tilastollisesti NEPSY-oireista kärsii yli 60 % koulukoteihin sijoitetuista nuorista. Traumaoireita ilmenee runsaasti, joten traumatyön osaaminen on olennaista. Nuorten yksinäisyys on merkittävä nuorten hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Myös turvattomuuden tunteet ja luottamuspula aikuisiin ovat haasteena nuorten keskuudessa. Nuoret ovat voineet joutua epäsosiaaliseen seuraan sekä kiusaamisen kohteeksi.

Perheeseen liittyvinä taustatekijöinä on havaittu vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat. Tämä vaikuttaa pidemmälläkin aikajänteellä muun muassa nuorten turvattomuudentunteisiin. Vanhemmuuden kyvykkyys ja jaksamisen puute vaikuttaa lastensa elämään. Perheväkivaltaa ja pitkittyneitä epävakautta ilmenee usein. Muutot, uudet puolisot ja taloudelliset ongelmat vaikuttavat nuorten vointiin. Ylisukupolvisuus on vaikuttamassa osittain, jolloin vanhemmatkin ovat olleet sijoitettuna. Maahanmuuttajataustaisuus vaikuttaa esimerkiksi perheen voimavarojen loppumisena ja haastavina siirtymävaiheina, joissa osa lapsista voi jäädä ilman riittävää huomiota. Joskus valheellinen turvallisuudentunne antaa perheille tilaa päästää lapsia omatoimiseen elämään vaille riittävää huomiota ja tukea.

Hallituksen tuottamassa raportissa ajankohtaisina yhteiskunnallisina ilmiöinä on lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ja sosiaalityön tuen puutteisiin. NEPSY-oireista kärsivät lapset voivat tippua läpi tukiverkkojen ja nuoruuteen mennessä he ovat jääneet vaille riittävää tukea. Lasten oikeudet päästä päihdehoitoon ei ole toteutunut kunnolla, joten tilanteet kriisiytyvät nuoruusiässä. Osilla ammattilaisverkostoa ilmenee riittävän osaamisen puutetta lasten ja nuorten tilanteissa. Lastensuojelun haasteena on havaittu sosiaalityöntekijöiden ylikuormittuminen. Suositukset eivät ole toteutuneet, sillä esimerkiksi asiakasmääräraja 35 lasta sosiaalityöntekijää kohden ei toteudu. Lasten elämän avainhenkilö vaihtuu usein, joka voi vaikuttaa nuoruudessa luottamussuhteiden syntyyn aikuisia kohtaan.

Jos nuoren elämäntilanne on hauras, se voi altistaa ahdistukselle ja mielenterveysongelmille. Nuorten elämässä voi korostua riskikäyttäytyminen. Nuoret voisivat hyötyä matalan kynnyksen nopeasti saatavista palveluista, joiden saatavuus ja oikea-aikaisuus ovat nuorten kannalta tarkoituksenmukaisia. Myös tukea on saatava riittävässä mittakaavassa.

Taru Hautala kertoi sijoituslasten ja nuorten tilanteesta.

Päivän viimeiset puheenvuorot käyttivät psykologian tohtori Arja Konttila Rikosseuraamuslaitokselta sekä Vuolle Setlementti ry:n fasilitaattori Sirpa Flinkman Pohjois-Suomen sovittelutoimistosta.

Konttila ja Flinkman lähestyvät jälkisovittelutoimintaa sekä uhri- että tekijänäkökulmasta. Restoratiivisessa prosessissa tekijän on mahdollista kohdata uhri tai omaiset. Tilanne vaatii tarkkaa pohjustamista ja valmistautumista, sillä taustalla vaikuttavat rikokset ovat aina vakavia, kuten murhia, tappoja, pahoinpitelyjä tai osin seksuaalirikoksia. Rikokset vaikuttavat ihmiseen eri tavoin. Rikokset vaikuttavat lähipiirin lisäksi muihinkin tahoihin, yhteiskunnallisesti tai yhteisöllisesti. Mitä vakavampi rikos, sitä laajemmat vaikutukset.

Konttilan ja Flinkmanin tuottama toiminta on uudenlaista mallinnusta Suomessa ja sitä varten on kehitetty omaa ohjelmamallia ja esittelyjä vankiloille. Taustatietoja on kerännyt muun muassa erityisohjaaja Johanna Nieminen opinnäytetyössään, joka rakensi pohjaa toiminnan tarpeellisuudelle. Perusteina toiminnan tarpeellisuudelle nousi vangeille tehdyistä kyselyistä muun muassa anteeksipyynnön ja selittämisen mahdollisuus sekä ihmissuhteiden korjaava toiminta. Tämä edesauttoi myös Kylmäkosken vankilan restoratiivisen osaston toiminnan käynnistämistä.

Jälkisovittelu ja restoratiivinen toiminta alkaa pääsääntöisesti vuosien jälkeen tehdystä rikoksesta. Toiminta soveltuu sekä tuttujen että tuntemattomien välisiin selvittelyihin iästä rippumatta. Prosessi kestää keskimäärin kahdeksan kuukautta, joka sisältää kohtaamisia. Restoratiivisessa kohtaamisessa kiinnitetään huomiota kaikkiin osallisiin ja mahdolliset tapaamiset järjestää aina fasilitaattori. Toiminta on muutokseen pyrkivää ja se kannustaa yhteiskuntaan kiinnittymiseen ja yhteistyöhön.

Restoratiivinen jälkisovittelu on osapuolille vapaaehtoista ja sitä organisoi puolueeton fasilitaattori. Keskeinen sisältö on tulevaisuuteen suuntaavaa ja pyrkii ehkäisemään uusintarikollisuutta. Toiminnassa tarkastellaan rikoksen aiheuttamia seuraamuksia ja korjataan niitä mahdollisuuksien mukaan. Ensisijaisesti toimintaa edistetään uhrien tai läheisten näkökulmasta. Silti tekijää kunnioitetaan yhtä lailla. Käsittelyssä on olennaista ottaa huomioon tehtyyn rikokseen liittyvät toimijat mahdollisimman laajasti ja pyrkiä kunnioittamaan kaikkia osapuolia.

Lähtökohtana toiminnalle on, että tekijä ei oikeuta rikostaan, kuten henkirikos, selittelyillään. Tekijän on otettava vastuuta teostaan ja kuunneltava uhrin tai omaisten kertomaa. Tällä tavoin toiminnassa voidaan saavuttaa askelia kohti pysyvämpää muutosta ja laajempaa ymmärrystä. Toiminnasta on annettu muun muassa palautetta, että vasta restoratiivisten keskustelujen jälkeen ovat tekijät ymmärtäneet tekojensa vaikutuksia. Restoratiivinen toiminta on hyvä alku kuntoutuspolulle ja uuteen suuntaan.

Restoratiivisessa jälkisovittelussa korostuu sama idea, kuin YTTY Nostetta nuorille -hankkeessa: yhdessä, tuetusti, tarpeiseen ja ymmärtäen. Restoratiivinen toiminta perustuu tarpeiden kartoittamiseen; vastaavatko tekijän ja uhrien tai omaisten tarpeet toimintaa. Tunteen ja tarpeen yhteyden ymmärtäminen on olennaista.

Uusi sovellettava toimintamuoto on laajennettu jälkisovittelu, jossa useampi ammattilainen on paikalla, kuten sosiaalityöntekijä tai vankilapastori. Tilanteisiin voidaan ottaa mukaan myös muita kokonaisuuden kannalta tärkeitä henkilöitä, kuten nuorten osalta huoltajat. Myös tukihenkilöiden löytäminen jatkoa varten on tarpeellista kaikille osapuolille.

Sirpa Flinkman ja Arja Konttila

Iltapäivällä kello 15:n maissa projektipäällikkö Lasse Hinkula lausui avajaisseminaarin päätössanat ja kiitokset kaikille vierailijoille ja tapahtuman seuraajille. Melko nopealla aikataululla kokonaan etätapahtumaksi muutettu seminaari onnistui niin tekniikan puolesta kuin sisällöllisestikin varsin hyvin. Toki toivotut ja tärkeät väliaikakeskustelut jäivät nyt käymättä, mutta ennen kaikkea tärkeän kokemusten ja tiedonvaihdon lisäksi toimijat saivat samalla nyt myös oppia ja kokemusta tällaisenkin tapahtuman järjestämisestä etänä ja kaikkinensa järjestelyt todettiin toimiviksi.

Seuraava suurempi seminaari on tarkoitus järjestää selkeällä päivämäärällä eli 22.2.22.

Hyvin meni! Tapahtuman jälkipuintia ja pohdintaa kahvikupin ääressä.